Suolla

 

"Jos ei omista suota niin elää suotta!". Siinä yksi rakkaan isäni viisaita lausuntoja, jonka todenperäisyydestä tai huumoripitoisuudesta voi olla montaa mieltä. Suupielet kuitenkin nousivat jonkun verran kun suuntasimme suota kohti.

Yhteisestä retkestä suolle oli ollut puhetta jo jonkun aikaa, ja eilen tarvoimme vihdoin paarmojen syöttinä, kahvit ja reissumiehet repussa, ojanpenkkaa eteenpäin. Isän selän takana kävellessä tuli kyllä auttamatta nostalginen olo. Jollain tasolla olen kai isän tyttö, tai ainakin juuri pienet seikkailut ovat olleet yhteinen juttumme, ja kohteena on ollut milloin korkein puun oksa milloin lähikukkula. Nykyään puuhun kiipeilyt on jäänyt vähemmälle, joten suoseikkailu oli tervetullutta ajan viettoa.

Pienimuotoinen eräily oli muutenkin kaivattua, kaikkine höysteineen. Päätä ympäri kiersivät paarmat ja sääsket, mutta oli mahtava nähdä kuinka moneksi suomen luonto taipuu. Melkein puuttomalla aukealla, sammaleisella mättäällä istuessa ohi ehti pörrähtää sääskien lisäksi niin sudenkorentoja kuin perhosia. 

Vaikka luonnosta jaksaa ihastua aina uudestaan, parasta juuri nyt oli kuitenkin aika isän kanssa,  keltaisesta retrotermarista jaettu kahvi, pienellä mättäällä.

My dad is the master of dad jokes, and this time he pulled one about living without a swamp is like living without a purpose. The joke makes even less sense in English, since "without purpose" and "without a swamp" at least is the same word "suotta" in Finnish. This time the joke actually had some purpose though, since my dad and I were headed to a swamp.

We had been talking about a trip to the swamp for some time, and yesterday we finally packed the backpack with rye bread and coffee, and headed out to get eaten by the mosquitos. Walking alongside the ditch, behind dad, brought some nostalgic feelings to me. I guess I am a dad's girl to a certain degree, or at least small adventures have always been our thing. The destinations have been everything from the highest tree branches to the nearby hills. Nowadays the tree climbing isn't an everyday practice, so this swamp adventure was a welcomed trip together.

Getting out in the wilderness was something I had been longing for otherwise as well. Even though the horseflies and mosquitos didn't leave us alone, it was amazing to see how diverse the nature of Finland is. While sitting in the open field on a moss covered little bump both dragonflies and butterflies flew by. 

Even though the nature never stops amazing me, the highlight was the time with dad and the shared coffee from a yellow retro thermos, in the midst of the swamp.