Sateinen kesä: keltaisen sadetakin alla

 

raindrops on the window

racing down, faster and faster

I loose the track of which one I am following

there are so many

there has been so many

all this summer

just racing raindrops

 
 Mummon kaapista tehty löytö.

Mummon kaapista tehty löytö.

Sadepisarat jotka ajavat kilpaa ikkunaa pitkin. Niiden myötä havahduin elokuun tuloon muutama päivä sitten, kun istuin ikkunalaudalla katsellen ulkona riehuvaa myräkkää. Salamat valaisivat koko mökin, ja ukkonen jyrisi joka puolelta. Kuitenkin oli jotenkin rauha kaiken tuon keskellä, minä sain vain istua siinä vaikka ympärillä riehui.

pauliinaskarr-outdoor-keltainen-sadetakki

Koko kesä on ollut aika tuollaista, sateen värittämää, harmaata ja kylmää. Ihmisenä joka herää eloon kesällä, auringon alla, kavahdan yleensä jokaista kesän sadepäivää. Sade ei sinänsä ole mikään vihollinen, ennemmin ei haluttu kesämökkivieras. Siinä ikkunalaudalla istuessa tajusin kuitenkin että en ole oikeastaan kaivannut kesäpäiviä yhtään, en yhtään. Tuntuu melkein absurdilta ajatukselta myöntää että olen nauttinut sadepäivistä. Eikö säästä pitäisi edes vähän valittaa? Saahan sitä valittaa, mutta suomen kesä, tänä vuonna olen oikeasti nauttinut siitä. 

Uskon että nauttiminen ei ole vain säästä kiinni, vaan omasta asenteesta. Haluan uskoa positiivisen ajattelun voimaan, hetkistä nauttimiseen, ja rauhan löytämiseen sadepäivän keskellä. Uskon että elämä on paljon asenteesta kiinni, miltä kannalta katsoo olosuhteitaan, ja mitä päättää tehdä. Tänä kesänä olen päättänyt iloita siitä mitä on, ja katsella elämää ison, keltaisen sadetakin alta.

pauliinaskarr-outdoor-keltainen-sadetakki-2

P.S. Nettini on ollut poissa toiminnasta, joten postaukset ovat jääneet vähäisiksi.


Raindrops racing down the window. When watching them, and the stormy weather outside a few days ago, I realised August was here. The roaring thunder was pushing from all directions and the entire room was lit by the thunderbolts. Still, in midst of it all, I felt at peace. I could just sit there even though the nature was raging around me.

All summer has been quite like that, rainy, gray and cold. As a person who wakes up to life during summer, under the sun, I usually get a little put down on the rainy summer days. The rain is not an enemy in itself though, maybe more an unwanted visitor at the summer cabin. However, when sitting on the windowsill watching the rain, I realised I haven't missed the summer days at all, not at all. It feels almost absurd to say I have enjoyed every single day of rain. Is that even okay, shouldn't I complain even a little? It is okay to complain sometimes, but the Finnish summer, I really have enjoyed it this year.

I believe the weather shouldn't decide whether to enjoy the day or not, but your own approach to it. I want to believe in the power of a positive thought, in enjoying the moments, and in finding the peace in the midst of a rainy day. I believe your approach, or mine, to life is really important, from which angle you look at it, and what you choose to do. This summer I have chosen to enjoy what I have, and look at life from under a big yellow raincoat. 

P.S. My internet has been out for this week so haven't been able to post.